Ajan kuluminen on siitä hassu juttu, että kun laiskottelemaan on oppinut niin päivät menee itsestään. Nivelrikon vuoksi kädet tuppaavat touhuamaan melkein itsekseen. Lähes kaikkea saa tilattua netistä. Neuleisiin on varattuna lankoja ihanissa väreissä. Ei useinkaan innosta, kun hengitys menee helposti tukkoon. Poskionteloihin suolavesitruuttaa ja limaa pilkkovia lääkkeitä ja antihistaminia aamuin illoin. Pienet virkkaukset ovat helpommin hallittavia. Virkkauslangat eivät pöllyä paljoakaan.
Joutenolo ei paljon kuluta energiaa. Vaikka nykyisessä asunnossa on mahdollista järjestää itselle esterata ja kuntopolku, niin luontevin reitti on nojatuolista jääkaapille.
Valitettavan moni jättää käymättä kylässä. Pyydän vain hajusteettomuutta ja ettei eläinpölyä kulkeutuisi mukana. Nyt on vissiin niin trendikästä pestä vaatteet hajusteellisella ja huuhteluaineistakin saa raikkaan kukkaistuoksun. Deodoranttejakin saa kyllä hajuvapaina, ettei ole mahdottomuus ajatella sairastunutta sen kerran kun haluaisi tulla - no pyydän liikaa.
Moni homeista sairastunut on minun lisäkseni huomannut MCS oireiden ilmaantumisen, jopa sähköyliherkkyys joillakin.
Joskus on pakko asioida terkkarissa tai apteekissa eli mennä ulos ja ehkä kulkea julkisilla. Toisinaan selviää seuraavan yön unettomuudella. Joskus podetaan viikko. Moottorisänky on usein istuvassa asennosssa, että on helpompi yskiessä nousta ylös ja sylkäistä räkäpurkkiin. Kaksi vuotta altistumisesta seurasi usein keuhkokuume ja sairaalahoito. Kesti tässä asunnossa yli vuosi toipua kierteestä. Nyt erakkonaolon arvon tunnistaa. Parempi kitua hissukseen yksin ollen kuin katua altistuksen jälkeen.
