Alunperin suunnittelin verhoja, sitten salusiineja, lopulta tekele koristaa jalkalamppuni varjostinta.
Kun alkoi isoäidin neliöiden buumi, tietysti aloitin. Ei siitä peitettä tullut, vaan tulihan tyynyjä.
Kahvipussejahan oli ihan pakko kerätä ja aloittaa jotakin. Ensin taittelin niitä suikaleiksi ja yritin jos mitä. Lopullisen muotonsa kahvipussini löysivät uuninpellin tai leipomusten alusena.
Huomasittehan, kaikki väkerrykset tulevat käyttöön tai kävelevät vieraaseen kotiin. Ontelokudettakin testasin. Kremppasormeni valittivat, nivelet paukkuivat vaan periksi ei annettu. Ontelokude löysi muotonsa haarukkapitsinä kasseista ja tunikasta. Jäljellä on perinteisesti virkattu vessan matto.
Mitäköhän halusin sanoa. Aina se työn tulos paikkansa hakee.
