Väkerryksiä

Käsitöitä on usein keskeneräisinä monia erilaisia. Kauimmin odotti virkkaustyö,jonka aloitin odottaessani kaksosia. Sairaalassa meni kuukausia ja kimppatilauksena tilasimme lankoja virkkaustöihin. Vähän siihen tyyliin, ettei siitä takkia tullutkaan vaan..

Alunperin suunnittelin verhoja, sitten salusiineja, lopulta tekele koristaa jalkalamppuni varjostinta.

Kun alkoi isoäidin neliöiden buumi, tietysti aloitin. Ei siitä peitettä tullut, vaan tulihan tyynyjä.

Kahvipussejahan oli ihan pakko kerätä ja aloittaa jotakin. Ensin taittelin niitä suikaleiksi ja yritin jos mitä. Lopullisen muotonsa kahvipussini löysivät  uuninpellin tai leipomusten alusena. 

Huomasittehan, kaikki  väkerrykset tulevat käyttöön tai kävelevät vieraaseen kotiin. Ontelokudettakin testasin. Kremppasormeni valittivat, nivelet paukkuivat vaan periksi ei annettu. Ontelokude löysi muotonsa haarukkapitsinä kasseista ja tunikasta. Jäljellä on perinteisesti virkattu vessan matto.

Mitäköhän halusin sanoa. Aina se työn tulos paikkansa hakee.

Vertaistuki

Sairaan päivät ovat pitkiä. Tutkimuksiin ei niin vain pääse. Kun ensin iskee astma, on kohta liuta muita vaivoja. Oman oireilunsa oppii tuntemaan ja uusiin vaivoihin haluaa löytää selityksen.

Vertaistuki on henkireikä. Homealtistuksesta sairastuneet keräsivät listaa lasten oireista.
Herkistyminen on voinut tapahtua sisäilmasairaassa kodissa tai päiväkodissa tai koulussa.

Kuvitin kyseisen oireluettelon. Oireita on varmasti vieläkin enemmän.

Tekijänoikeuksiltaan kuvitus on cc ( creative commons) eli voit tallentaa koneellesi, lähettää sähköpostissa, printata ja jakaa, miten haluat. Tärkeintä on saada tietoa, jos epäilee.

Neulemekkoja

Pojantytär on ehtinyt saada monenmoisia mekkoja.  Neuleen tekeminen ylhäältä alas tai alhaalta ylös ilman saumoja. Valitettavasti useimmat ovat lähteneet käsistä kuvaamatta. Tämä bloggaaminen tuli hiukan puun takaa, itselle iloksi ja muisteluiksi.

Himovirkkaaja

Vielä pysyy virkkuukoukkukin nivelrikon koukkuamissa pattisormissa. Nivelterapian nimissä käsissäni on aina jokin kudin tai virkkaus.
Kännypusseja on lähtenyt maailmalle laskematon määrä, ainakin satoja. Lahjoiksi tai hyväntekeväisyyteen arpajaisvoitoiksi. Mallit uudistuvat ja väri vaihtuu aina kun jostakin lankaa löytää. kiinnityksenä on ollut tarranauhaa, nappeja, nyöriä ja omia patenttiratkaisuja. Tekeminen on hauskaa.

Kassialma

VHS videonauhat ovat meillä poissa käytöstä ja niitä riittää pitkään materiaaliksi. Kasseja on syntynyt ihan ketjuvirkkauksena. Tällainen verkkokassi tuntuu vetävän paljon tavaraa ja kestää ja kestää.

Uudempi kokeilu oli haarukkapitsin virkkaaminen videonauhasta ja siitä yhdistelemällä kasseiksi.

C-kasettien nauhaa voi myös käyttää, mutta nauha on niin haurasta, että on viisasta virkata mukaan ohut lanka. Kokeilin kännypussia. Muovinen nauha luistaa mielestäni paremmin muovisessa koukussa.

Käsitöitä

Kierrätys kunniaan. kummasti omat vaatteet kutistuvat pesussa. Tai ehkä syynä oli se, että huulenheitto toteutui. Osteoporoosia sairastavalla on turvaraja, miten painavia taakoja saa nostella. 10% omasta painosta. Lastenlasten kasvaessa on tullut käytännön tarve painaa enemmän.. hih..

No niistä pieneksi jääneistä vaatteista on syntynyt paitoja ja housuja pikku pilteille.

Itselle syntyi miesten flanellipaidoista tunikoita. Kaulus ja nappilista sekä kalvosimet pois, resoria hihansuihin ja kaula-aukkoon. Mukavampaa oloasua saa hakea.

Historiaa

Erakoitumiseen oli syy. Siksi kopioin tähän vanhasta blogista muutaman jutun. Ei ole pakko lukea. Seuraavaksi kerron mitä olen elämälläni tehnyt, erakkona (ainakin kostealla säällä).

26. tammikuuta 2008

Sairaslomalla

Ammattitautiin sairastuminen muuttaa koko elämän. Krooninen etenevä sairaus on pakko käsitellä, hyväksyä ja sen kanssa elää. Vakinainen työsuhde muuttuu epämääräiseksi.  Vaikka meillä Suomessa on työtapaturmalaki, työsuojelulaki, ammatitautilaki ym., niillä ei ole yksilön kannalta mitään merkitystä. Sairastunut näyttää jäävän yksin. On todistettava, perusteltava, valitettava päätöksistä, anottava toimeentuloa, jaksettava pitää yllä toipumista edistävää positiivista mielialaa. Ja kaikki kestää kauan.

Tämä blogi tulee olemaan itsetutkistelun paikka. Yritän repiä iloa pienestä

20. huhtikuutata 2008

Yhä sairaslomalla 

Homesairastuminen johtaa yhä uusien ja uusien hankaluuksien kohtaamiseen.

Äänen menettäminen tuntuu pahalta silloin, kun pitää hoitaa asioita. Puhumatta ne eivät oikein suju. 

Tajuton väsymys on taas voitettu. Seuraavaan kertaan. Viikko töissä yleensä riittää. Toivoisin onnistuvani. Tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta. Työpaikan tilojen remontissa säästettiin euro jos toinenkin.  Ei osastointia purkuvaiheessa, ei kosteusvauriokorjauksen statusta. Kaksi työpaikalla pahasti sairastunutta ei riitä.

Entä ne muut, jotka eivät uskalla ilmaista oireitaan. Lievien ärsytysoireiden jälkeen puhkeava astma tai nivelsairaus ei ehkä koskaan helpotu.

Olen positiivari ja jaksan yrittää.

28. huhtikuutata 2008

Töissä taas

Aloitin töissä 24.4.08 ja testailen samalla systeemiä. Missäköhän luuraa se pitkän sairasloman jälkeen luvattu tuki - siellä papereissa varmaan.

Ainakin kahden sairauden loukussa ja fyysiset voimat koetuksella.  Vaan innostus korvaa.

Tieto ei kulje. Ketään ei tapaa. Onneksi työ on vaihtelevaa ja hauskaa.

Peffit seilaa taas luvattomissa lukemissa. En kaksinkertaista lääkitystä vielä. Aion jaksaa. 

Vielä ollaan siinä vaiheessa, että heräily johtuu enemmän selkäkivusta kuin happivajeesta. Ilmanpuhdistin auttaa jaksamaan. Ääni on töissä käheä ja mitä milloinkin, mutta puheäänenvahvistin täysillä on pärjätty.  Flixotide pienellä annostuksella ja sekin volumaticilla- ei pysty laulamaan, mutta puhe sujuu kotioloissa. Ei muuta ko menoks...

24. toukokuutata 2008

Kuukausi täynnä - töissä sisulla...

Tällä kertaa päätin olla kirjoittamatta oirepäiväkirjaa. Ihan sama, miten menee. Päivä kerrallaan sitä kestää ja alun jälkeen kummasti tottui siihen, että torkahdus töihin mennessä ja töistä palatessa kuuluu asiaan. Päätäkään ei särje enää ihan joka päivä. Kohta tiedän, olenko tosiaan ”parantunut” työkuntoiseksi, vai kertooko typpioksidimittaus tulehdustilan jatkuvan siellä jossakin. Keuhkolääkäri ottaa kantaa ammattitautini vaikeusasteeseen tutkimusten jälkeen. Sairastumisesta on nyt kolme vuotta, ammattitaudin toteamisesta vähän yli vuosi.

Ansaittu kesäloma alkaa. Syksyllä työt jatkuvat samassa paikassa. Uudelleensijoittaminen ei ole onnistunut - ainakaan vielä.

30. toukokuutata 2008

Onnistuinpas

Koville ottaa, en ole ihan varma kannattaako tämänlainen työssäkäyminen. Kaikki energia kuluu työmatkalla ja töissä. Oma aika vain lipuu ohi, jaksamatta mitään.

Typpioksidimittauksessa toinen oli 31 ja toinen vähän alle 30. Joten keskiarvo varmaankin ihan normaali.

Histamiinialtistuksessa odoteltiin annoksen jälkeen vaikuttamista alle minuutti.. puhallukset pikaisesti  ja taas lisää... 16 annoksen jälkeen yhtä nopeaa toimintaa.. limaa lähti kyllä liikkeelle ja siinä tilanteessa kai se puhallus on virheellinen, samoin yskäistessä. Kysyin tulosta, peffit eivät laskeneet juuri mitään... kuulen tarkemmin Tammilehdolta.

En ole pitänyt ihmeemmin oirepäiväkirjaa. Muutamia hajanaisia muistiinpanoja. En taida viitsiä edes lukea niitä. Jaksoinpas kuitenkin.  Palkanlaskija nimittäin uhkasi pidättää palkat takaisin mikäli pitkä sairaslomani jatkuu eläkkeeksi.. eipäs jatkunut.. 

Nyt kesälomalta täysi palkka.. syksy on sitten ihan erikseen...

12. heinäkuutata 2008

Kosteaa ulkona

Taas eristäydyn sisätiloihin. Kaupassa pitäisi käydä. Päätän pärjätä, Jääkaapissa on vielä muutakin kuin valot. 

Menee tämä kesä näinkin. Kaiken suunnittelussa on otettava sää huomioon. Vaikka luvataan aurinkoista,  on aamulla vielä kurkattava ikkunasta

13. lokakuutata 2008

Pysyvä loma .. hih ;)

Ei tosiaankaan onnistu vain päättämällä. Keuhkolääkärin lausunnot olivat jo 2006 sellaisia, että eläkkeelle.. muu ei kannata, koska muuten loppukin terveys menee.

Testasin aikani systeemiä. Paperilla on olemassa kaikenlaista, eivät vain toimi - ainakaan minun kohdallani.

Nyt sairasloma olisi loppumaisillaan, en ole toipunut. Keuhkoissa on yhä paha tulehdus. Ai mistäkö tiedän. Tunnen taas alakeuhkossa sen painon tunteen, limaa siellä on ja vieläkin liian paksua ulos tullakseen. Yskiminen muuttui hirveäksi. Yskiessä pallean lisäksi syvät vatsalihaksetkin kouristelevat ja kipua piisaa. 

Erdopectiä on jatkettava.. juu..

Eläkepaperit pistin menemään tänään. Töihin odottelemaan päätöstä.

19. tammikuutata 2009

Työkyvyttömyyseläkkeellä

Joulukuun alusta -08 olen yrittänyt rytmittää päiviäni eri tavalla. Nyt ei ole pakko lähteä mihinkään.  Pitkään laitoin kellon herättämään aamusin. Nyt annan itselleni luvan nukkua pitkään.

Mitään kiireen tuntua en ole havainnut. En pyri täyttämään päiviä projekteilla.  Nyt on helpompi elää terveydentilan mukaan. Jos ei onnistu nukkumaan yöllä, uni tulee kyllä joskus myöhemmin. 

Kunnostani yritän pitää huolta. Syön usein ja terveellisesti. Liikun ulkona vain kuivalla säällä. Kosteusvaurioiden yleisyys on yllättänyt. Poikkesin kampaajalla, kysyin ennakkoon kosteusvaurioista. No tosiasiahan on, etteivät kaikki saa mitään oireita. Kampaajakin kysyi, että enkö sitten hajusta tiedä. En arvannut saavani tulehdusta keuhkorakkuloihin. Alemmissa hengitysteissä kirveli päiväkausia ja varsinkin öisin. Aikansa ottaa toipua jokaisesta virhepistäytymisestä.

Päätän taas lähteä kauppaan kosteasta kelistä huolimatta. Elämä on...